Saarna Heinävedellä 24.5.2020 Eero Kuikanmäki
6. sunnuntai pääsiäisestä; Ps. 27:1-3, 7-9; 1. Kun. 19:8-13; Ap.t. 1:12-14; Joh. 7:37-39.
Virret: 381; 712; 716; 334a:5-7; 120:1-3,7; 445; 457:1,7
”Mistä tänne saa valot?” lienee yksi ensimmäisistä mieleennousevista asioista, jos joutuu menemään pimeään huoneeseen. Valoa tarvitaan, jotta voisi nähdä, mitä huoneessa on. Ilman valoa voi kompuroida huonekaluihin tai joutua toisten yllättämäksi.
Valolla on kuitenkin toinenkin tehtävä. Paitsi että valo näyttää tietä, se myös kutsuu luokseen. Sota-aikana talojen ikkunat on peitettävä huolellisesti, jotta valoa ei näkyisi ulos. Myöskään hämäräpuuhissa ei mielellään käytetä paljon valoa – muuten joku voi huomata, mitä paikassa tehdään.
Psalminkirjoittajamme avauslauseeseen sisältyvät nämä valon molemmat tehtävät. Jumalan Sana varjelee meitä joutumasta ansaan. Sanan neuvoja seuraamalla pystymme ennakoimaan monia ongelmatilanteita ja välttämään turhia harmeja elämässämme. Jumalan Sana myös valaisee elämämme. Kristittyjen tehtävänä on loistaa ympäröivän todellisuuden keskellä lampun tavoin ja näin kutsua toisia pimeydestä valoon. Vaikka kaikki eivät pidä valosta, ei meillä ole syytä huoleen. Kun Jumala on valonamme ja apunamme, ei meidän todellakaan tarvitse pelätä ketään eikä mitään.
Psalmimme antaa meille myös hyvän esimerkin siitä, miten persoonattomasta valosta tulee persoonallinen. Periaatteessa valosta voi ottaa hyödyn irti, vaikka valoon ei olisikaan minkäänlaista tunnesidettä. Jumalan Sanan neuvojen viisauden tunnustaminen ei vielä itsessään edellytä kristillistä, pelastavaa uskoa. Korkealla moraalilla varustettu ihminen herättää muissa ihailua ja vetää toisia puoleensa, vaikka tällä käytökseltään jalolla ihmisellä ei olisikaan henkilökohtaista suhdetta Vapahtajaan.
Vasta Jumalan lupauksissa riippuminen antaa syvyyden jumalasuhteeseen. Herramme on luvannut, että jokainen etsivä löytää. Jumala ei voi hylätä ketään, joka vetoaa hänen hyvyyteensä. Siksi tärkein päätös, minkä ihminen voi Jumalan edessä tehdä, voidaan muotoilla psalmistimme sanoin: ”Herra, minä tahdon etsiä sinua.” Me tiedämme, että paras tapa etsiä Jumalaa on tuoda hänen valoonsa koko elämämme – myös sen pimeät puolet. Kun Jumala antaa ihmiselle tällaisen tahdon etsimiseen, alkaa ihminen loistaa eteenpäin Jeesus-valoa. Näin Jumalaa etsivä ihminen muodostuu pelastuksen ja toivon lähteeksi läheisilleen.
Meidän ihmisten epäusko tulee selvästi esille kärsimättömyydessämme. Vaikka meillä on Jumalan lupaukset, me emme usko, ennen kuin näemme. Haluamme varmistua siitä, voiko Jumalaan luottaa ihan oikeasti. Ja siksi me niin helposti hätäännymme, jos joudumme odottamaan Jumalan lupausten näkyvää toteutumista elämässämme.
Tällaisesta hätäilystä on Vanhan testamentin lukukappaleemme Elia tyyppiesimerkki. Tai oikeastaan Elia ei enää edes hätäile. Hän on jo vaipunut kyyniseen katkeruuteen. Kaikki Herran alttarit on Israelissa hajotettu. Kaikki muut profeetat on surmattu. Eliankin henkeä viholliset tavoittelevat. Ei ole vaikea arvata, että Elian kutsumus tuollaisessa tilanteessa horjuu jo pahemman kerran. ”Onko kaikki se, minkä puolesta olen taistellut ja jopa laittanut henkeni alttiiksi, ollut turhaa.” Näin hän on varmaan itsekseen viime päivinä sanonut moneen kertaan.
Vastaukseksi Elialle Jumala siirtää hänet koulussaan takaisin ensimmäiselle luokalle. Väkevällä tavalla Jumala opettaa Elialle, kuka ja millainen hän on. Tässä maailmassa on paljon monenmoista ryskettä ja pauketta. Jumala on kaikkea tuota voimakkaampi. Mutta kuitenkaan Jumala ei yleensä käytä voimaansa lähteäkseen mittelemään luomansa todellisuuden kanssa. Jumala näyttää voimansa nöyryydessä ja hiljaisuudessa. Hän saapuu niiden luo, jotka häntä uskossa odottavat ja kaipaavat.
Vuoret näyttävät olevan Jumalan suosiossa, kun hän ilmoittaa itsensä ihmiselle. Siinain vuorella Jumala antoi valitsemallaan kansalle kymmenen käskyn lain. Hoorebin vuorella Jumala kouluttaa Eliaa. Jeesuksen opetuksista juuri hänen vuorisaarnansa on tullut erityisen kuuluisaksi. Ja Öljymäeltä – jota vuoreksikin voidaan kutsua – Jeesus nousi takaisin taivaaseen Isän luo valmistamaan meille sijaa.
Mitä tapahtuu ihmiselle, kun hän joutuu lähtemään vuorelta, Jumalan kohtaamisen paikasta pois? Ajattelen, että tässä asiassa ihmiselle itselleen on annettu suuri vastuu. Jumala ei anna lahjojaan kenellekään väkisin. Ihminen itse joko odottaa Herran lupauksien täyttymistä tai sitten kärsimättömyyttään hylkää ne ja turvautuu muihin jumaliin. Uuden testamentin lukukappaleessamme Jeesuksen opetuslapsista kerrotaan, että Öljymäeltä takaisin Jerusalemiin lähdettyään ”he pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.”
Miten on minun laitani? Kun joudun hätään ja ahdinkoon, etsinkö minä yhteyttä toisten uskovien kanssa? Rukoilenko minä hädässäni yhdessä heidän kanssaan? Vai vetäydynkö syrjään ja ryhdynkö pitämään mykkäkoulua Jumalan kanssa? Ei voi muuta kuin rukoilla, että Jumala antaisi minullekin vielä armonsa, jotta oppisin olemaan ylenkatsomatta sitä apua, jota hän minulle niin usein turhaan saa tarjota.
Myös Jeesuksen aikaan monet ihmiset torjuivat Jumalan armon. Evankeliumitekstimme kertoo tilanteesta, jossa Jeesus mitä ilmeisimmin oli joutunut pahemman kerran turhautumaan. Hän oli yrittänyt temppelissä opettaa ihmisiä. Monet ihailivat häntä. Kuitenkin vain harvat uskaltautuivat tunnustautumaan hänen seuraajikseen, sillä hänen vastustajiensakin liikkeitä seurattiin tarkkaan. Pelättiin, mitä siitä seuraisi, jos julkisesti antaisi leimata itsensä kansanvillitsijän ystäväksi.
Niinpä lehtimajanjuhlan päätöspäivänä Jeesus – jo ainakin toistamiseen – lisää puheeseensa voimakkuutta. Suurella äänellä hän kuuluttaa olevansa elävän veden lähde. Siksi janoisten olisi syytä hakeutua hänen luokseen – niin kauan, kuin lähde vielä vapaana pulppuaa.
Tekstimme ei anna ymmärtää, että näistäkään sanoista olisi syntynyt mitään erityistä herätystä. Sen verran ne kuitenkin saivat aikaan, että Jeesusta ei vielä vangittu. Ja mikä tärkeintä näiden sanojen kaiku jäi soimaan Raamatun lehdille tuleville sukupolville tähän päivään saakka.
Jeesus on edelleen elävän veden lähde. Jeesuksen lupaukset ovat yhä voimassa. Pyhä Henki annetaan kaikille, jotka ottavat Jeesuksen vastaan Herranaan ja Vapahtajanaan.
Mitä se merkitsee, että saamme Pyhän Hengen? Raamattu opettaa, että Pyhän Hengen teot ovat moninaiset. Kuitenkin kaikki Hengen vaikutukset on tarkoitettu yhteiseksi parhaaksi. Ja ne ennen kaikkea synnyttävät ja vahvistavat uskoa Jeesukseen. Tällaista voimaa jokainen kristittyjen yhteisö tarvitsee pysyäkseen elävänä. Pyhää Henkeä saamme olla odottamassa ja avuksi huutamassa myös tänään täällä Heinäveden seurakunnan jumalanpalveluksessa.
Nyt nousemme tunnustamaan uskomme Jumalaan, joka kärsivällisesti tarjoaa meille lahjojaan.
Tapahtumia
Messu
su 5.7. klo 10.00 Heinäveden kirkko
Messu
su 5.7. klo 13.00 Karvion seurakuntakoti
Raamattupiiri kk:n srk.kodin kerhotilassa
ma 6.7. klo 16.00 Kirkonkylän seurakuntakoti
Diakonin avoin päivystysaika
ti 7.7. klo 9.00 Muu tila
Messu
su 12.7. klo 10.00 Heinäveden kirkko
Messu Säynämön Ankkurikappelissa
su 12.7. klo 13.00 Muu tila
TIEDOTE 15.3.2020
Yhteiskunnan ja kirkon hallinnon viime viikolla antamiin ohjeisiin pohjautuen Heinäveden seurakunnan kirkkoneuvosto on päättänyt kokouksessaan 13.3.2020, että kaikki laitoshartaudet peruutetaan toistaiseksi.
Ketään ei kuitenkaan jätetä yksin. Mahdollisuutta sielunhoitoon ja yksityiseen ehtoolliseen tarjotaan entiseen malliin. Mikäli laitokset haluavat järjestää omia sisäisiä hartaushetkiään, materiaalia niihin on tarjolla internetin välityksellä. Halukkaille toimitetaan pyynnöstä jumalanpalveluksissa pidettyjä saarnoja ja hartauskirjoituksia yksin tai yhdessä luettavaksi.
Seurakunnan palveluja tarvitsevia pyydetään ottamaan yhteyttä kirkkoherra Eero Kuikanmäkeen, 0400 476 106, eero.kuikanmaki@evl.fi
Eero Kuikanmäki
Heinäveden kirkkoherra
Koronavirus vaikuttaa nyt myös seurakunnan toimintaan. Tällä hetkellä peruutamme Monikulttuurisen perhekerhon ja Junnuklubin toistaiseksi, sekä päiväkerhot että perhekerhot 14.5. saakka. Muista tilaisuuksista ilmoitamme mahdollisimman pikaisesti. Meille voi myös soittaa, jos joku asia askarruttaa.