Väestökirjanpito
3. VÄESTÖKIRJANPITO VUODESTA 1749 ALKAEN - SEURAKUNNAN YKSI TEHTÄVÄ
· Ruotsi-Suomessa aloitettiin tarkka tilastointi vuonna 1749 – ajatuksena oli, että koko valtakunnan onnellisuus oli riippuvainen runsaasta väestöstä ja maatalouden kukoistuksesta.
· Taulustolaitos hoiti laskennan – työn teki kirkollinen apulainen.
· Kirkonkirjojen pohjalta laskettiin syntyneet, kuolleet ja avioliitot.
· Alueliitokset kasvattivat Heinävedellä väkilukua ja rekisteröintitarvetta: Ihamaniemi 1800-1810, Leppävirran kylien liittäminen 1855-1860: Varistaival, Kypäräjärvi ja Polvijärvi.
· Rippikirjat kylittäin ja taloittain aina 10 vuoden välein eli 1880-1889 ja 1890-1899 jne aina vuoteen 1952 saakka, sitten siirryttiin perhelehtiin. Vuodesta 1963 valtion väestörekisterit alkavat olla aika hyviä, mutta vanhoja kirkonkirjoja ja seurakuntien tietoja silti tarvitaan.
· Tieto iästä, syntymäpaikasta, ammatista, aviosta, lapsivuoteelta pääsystä, lapsista, lukutaito, rokotuksista, kirkossa ja ehtoollisella käynnistä, ripistä, rikoksista, tuomiosta, äänioikeuden menettämisestä, kuolinsyyt, muutot, muut merkinnät esim. sokea, hullu.
· Koska rekisteri talojen mukaan, piiat ja rengit, loiset ja lapset saattoivat kadota kirjoista.
· Rekisteristä näkyy sosiaalirakenne.
· Kihlauksesta piti hakea ero tuomiokapitulista. Häät useampi pari kerrallaan. Avioituminen: yhteiskunnallinen asema, varallisiin, työkyky: 1798 68-vuotias Kustaa Kotilainen avioitui 22-vuotiaan Katariina Sallisen kanssa jne.
· Avioliittoikä määrätty vasta 1734, sitä ennen vain ei ennen laillista ja kypsää ikää. Häät pidettiin yleensä talvella, loka ja joulukuu oli vilkkaita avioliittojen solmimiskuukaisia, myöhemmin vihittiin maaliskuussa, töiden takia.
· Kirkonkirjat ovat myös maakunta-arkistoissa mikrofilmeinä.
· Kunnan väkiluvusta vain noin 2 – 3 % on ortodokseja, 85 – 90 % ev.lut. kirkon jäseniä ja loput muihin uskontokuntiin tai väestörekisteriin kuuluvia.
|