Seurakunnan perustaminen

2.  SEURAKUNNAN PERUSTAMINEN

Heinäveden seudun asukkaat yrittäneet saada omaa kirkkoa ja kappalaista jo 1690-luvulla. Syynä pitkä kirkkomatkat, huono mahdollisuus vihkimisten, kasteiden ja hautajaisten järjestämiseen ja ”yleisessä kristinopin tiedon ja sen harjoittamisen tilassa”. Kappelin perustamista selvitelty, mutta hanke rauennut ilmeisesti nälkävuosien takia.

Heinävedestä muodostetaan Rantasalmen rukoushuonekunta v. 1744, vaikka ns. hattujen sodan vaikutuksesta tehdyt rajansiirrot, sotavuodet, kato ja karjataudit vaikeuttivat oman kappelin syntymistä. Tuomiokapituli totesi liikutuksella kuitenkin heinäveteläisten kurjan tilan ja myöntyi kappelin perustamiseen. Ehdot: Rantasalmen kirkon ym. rakennusten ylläpitoon on edelleen osallistuttava eikä papiston palkkaoikeudet saa heiketä.

Seurakunta haki itsenäisyyttä ainakin jo vuodesta 1797 lähtien.

Vuonna 1830 asia oli edelleen esillä, anomus hylätty. Asiaan voidaan kuitenkin palata, kun Rantasalmen kirkkoherranvirka tulee avoimeksi. Pitäjänkokous päättää 29.7.1849 anoa jälleen itsenäisyyttä ja Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Armollisella päätöksellä 18.10.1852 annetaan Heinäveden kappeliseurakunnalle lupa erota omaksi pastoraatiksi. Rantasalmen kirkkoherran kuoltua 1856 ja ns. armovuoden päätyttyä Heinäveden seurakunnan ensimmäisen kirkkoherran virkaan astui Karl Gustav Vargentin 1.7.1857.

Seurakunta on aikojen myötä kuulunut Porvoon, Savonlinnan ja Viipurin hiippakuntiin ja Kuopion hiippakuntaan sen perustamisesta eli vuodesta 1939 lähtien. Heinäveden seurakunta kuuluu tällä hetkellä Leppävirran rovastikuntaan.

Huomattavaa, että Heinäveden kunta tuli itsenäiseksi vasta 1869. (Schaumanin kirkkolaki).

Seurakunnan itsenäistyessä myös Heinäveden kunnan koko laajeni, sillä alueliitoksilla siihen liitettiin kyliä myös Leppävirrasta (Juurikkasalmi, Varistaipale, Kypäräjärvi, Rummukkala, Polvijärvi, sekä muutamia taloja Haapamäestä, Huovilansalmesta ja Soinilansalmesta) ja Säämingistä (Ihanmaniemen ja Pölläkän taloja).